Vauhtia ja sinisiä vaaroja. Ehkä vähän punaisiakin… (27.8.2010)
Pitkulainen juomakuppi
Mä joka päivä töitä teen… 
Tiedättekö mitä, mä olen ehkä tajunnut miksi tulee niin hillitön hinku aina mettässä juosta sinne ja tänne ja haistella niitä aivan kertakaikkisen mahtavia hajuja!! Käytin sitä varten Emäntää ja Isäntää koulutuksessakin siellä koti-kotimaisemissa, että nekin tajuaisivat. Ja ehkä ne tais jotain jo tajutakin. Olen jo melkeinpä vähän ylppis niistä. DD
Hakua
Niin, siis istuttiin Emännän kanssa taas laatikossa toooooooosi pitkään ja hop, sitten oltiinkin pentumaisemissa! Ja arvatkaa kuka siellä oli myös!??? AAPELIVELI!! Emäntä ja Kasvattitäti olivat välillä tosi niuhoja ja komensivat meitä olemaan rauhallisesti. Siis haloo? Kuka nyt voi veljen kanssa olla rauhallisesti kun voi vetää mutkat suoriksi ja puikata välillä mahan alta ja nostaa veli ilmaan!??? Ei niinkuin mitään järjen hiventäkään sellaisessa komentelussa… Tosin, enhän mä sitä voinut Emännälle sanoa, joten olin välillä mieliksi.. Vaikka välillä kyllä luikahdettiin sitten Aapelin kanssa vähän niinku piiloon jatkamaan juttuja… 
Velikin on muuten saanut uuden nimen. Minä kun olen Pölö, niin veli on Älämölö. Yhdessä me ollaan PölöÄläMölö tai MölöÄläPölö tai ÄläMölöPölö. ihhihihihihihi…
Veli ja Äippä
Oli siellä siis tietty myös Äippä, Jeppe-hoitotätisetä, Woitto-eno, Ressu ja Reetukin. Mummoo en ennättänyt näkemään, kun se oli jo lähtenyt sinne ikuisille riekkomaille. Tuotiin Mummolle pallokin, mutta se nyt ei ennättänyt mukaan, eikä Emäntä kyllä jaksa (saati osu) sinne asti heittääkään, missä ikinä Mummo onkaan. Kaukana se on, koska Mummo oli niin tuhottoman riski tapaus, että sellaista toista saa kyllä hakemalla hakea!
Potterityttö
Me käytiin parina päivänä pitemmät lenkit ja minäkin sain sitten sellaisen paidan päälle. Oltiin samiksia veljen kanssa. Ja äipän. Ja itse asiassa kaikkien muiden. Paitsi, että mukaan tuli sitten pari sellaista hassua lyhytkarvaista tyttöä ja yksi poika. Pottereiksi niitä taidettiin kutsua? Niin, niillä ei ollut sellaisia paitoja päällä, ehkä ne ei vielä osaa käyttää niitä? Tai jotain. Mutta asiaan, me päästiin sitten aina kaksi kerrallaan lenkille omaan tahtiin. Olisin halunnut ensin leikkiä sen tyttöpotterin kanssa, mutta se ei jotenkin oikein lämmennyt ajatukselle, vaan meni ihan omia menojaan. Pöh. No, minä näytin, että ihan sama, ei muakaan kiinnosta. Ja sitten jossain vaiheessa napsahti ja tajusin, että hei oikeesti, tämä ON paljon mielenkiintoisempaa, koska hajuja oli ihan pöljänä!!! En vaan ymmärrä minkä ihmeen takia en saanut koko ajan mennä. Kyllä mä oisin jaksanut! Ehkä Emäntä ja Isäntä ei jaksaneet, vaan niitä piti vetää välillä eteenpäin… en tajua.
HIPPA!
Sitten seuraavaksi me tultiinkin taas Kajjaaniin, jossa Emäntä aina puhhuu jotenkin hassusti. Siellä mä pääsin sitten paita päällä lenkille mettään ihan yksikseni. Juhlaa!!! Niin ja me käytiin moikkaamassa Kieppi-tätiä. Se oli taas yhtä hassu kuin viimeksikin. Ja se tykkäsi ihan kamalasti siitä kun minä juoksin sen ympäri ympyrää!!!
"voe s*****n s******n s*******n v***u kuka h***o tuon pennun tänne taas toi???"
Mitäs sitte tehtäisiin??
Mutta parasta oli kuitennii se kun laitettiin paita päälle ja lähdettiin laatikolla mettään! Ihan mahtavan parasta! Ja tiedättekö mitä, Emäntä ja Isäntäkin tuntuu tykkäävän. Mä olen KINGI!
"Hakuun"
Vauhdin hurmaa
