Kultaiset hirvikärpäsmaljalintupölöilyt (25.9.2010)
Kultamalja maastot
Tässähän tapahtuu niin paljon ettei tassut pysy perässä! Korvat hulmuten mennään paikasta toiseen ja välillä on siskot ja veljet siellä ja sitten taas välillä ei. Ensinnäkin me käytiin taas siellä valtavan ison leikki/lenkkikentän äärellä. Nyt siellä oli sitten ihan erinäköisiäkin koiria mukana ja niitä oli paljon! Ihan mahtavat pöhinät oli joka suunnassa!!!! Ja taas sama homma. Odota siellä ja odota täällä, me käydään ensin, älä tule, istu makaa, heitä voltti ja ole paikoilla, ei saa haistella… KERTAKAIKKIAAN! Jostain maljasta ne puhui, mutta en mä mitään maljaa missään nähnyt? Tai onkohan se jotain tarttuvaa, ettei sen takia saanut haistella?
Allu ja Musta Narttu ;-D
Lopulta sitten Isäntä tajusi ja otti minut mukaan. Pääsin sitten haistelemaan vähän yhtä mustaa narttua, joka oli aika söpö… 
Ja se tais tykätä mustakin, ainakin se tykkäsi leikkiä minun kanssa siellä. Kauhean vähän aikaa vaan saatiin leikkiä, kun sitten piti taas mennä takaisin sinne laatikkoon istumaan… hohhoijaa. Seuraavalla kerralla sitten oli vielä poika jonka kanssa pääsin juoksemaan ja se ei ollut yhtään niin kiva kuin se tytsä… höh. TOSIN, sitten mä taas muistin, että täällähän saattoi olla JOTAIN? Mutta en mä sitten enää jaksanunna… jotenkin oli ihan vetämätön olo? Ehkä ei olisi kannattanut valvoa sitä edellistä yötä…? Mutta eihän sille nyt mitään voinut, kun piti Lukan kanssa vaihtaa kuulumisia ja Auraakin kytätä. Ymmärrättehän?
Kultamaljavoittaja 2010 (ja Allun toinen juoksukaveri)
Seuraavana päivänä me sitten päästiin Lukan ja Auran kanssa vähän pienemmälle leikkipaikalle. Pelloksi ne taisi sitä kutsua? Leikkipelto? No, joka tapauksessa. Sitten sinne tuli vielä Woitto, Ressu, Jeppe ja Aapelikin! Mahtavaa!!! Minä pääsin vielä ihan ensimmäiseksi Woiton kanssa juoksemaan ja nyt mä sitten muistinkin, että niin, jotain täältä pellolta piti ettiä, joten mä yritin sitten vähän seurata mitä Woitto tekee ja sitten tehdä samaa, mutta omalla suunnalla. Ja ette ikinä arvaa mitä!??? Sieltähän löytyi TEERItipi!!!! Aivan MAHTAVAT käryt siitä lähti! Ja sitten vielä sen jälkeen löytyi myöhemmin toiset lintutipit, mutta ne ei kyllä ollut teeritipejä…? Ne oli jotain vähän peltokummajaistipejä varmaan? Mutta ihania nekin oli sitten kuitenkin…
Aura, Luka ja Allu kaksilahkeisineen
Sitten me taas istuttiin siinä laatikossa ikuisuus… tai en mä oikein tiedä, kun mä nukuin kuitenkin ja oli pimmeetä… No kuitenkin me oltiin seuraavaksi sitten taas siellä Kajjaanissa! Mutta kun mentiin sisälle, niin ne Emännän vanhemmat ei olleetkaan paikalla? Ehkä ne oli niin hyvissä piiloissa, mutta en mä kyllä jaksanut niitä kovin etsiäkään… Ja onneksi sain seuraavankin päivän nukkua, mä olin niin väsynyt taas… TOSIN, kun Emäntä ja Isäntä tulivat sitten kotiin, ne kyllä tuoksui joltain tosi mielenkiintoiselta, että pidin seuraavalla kerralla hyvin huolen, että ottivat minut mukaan…
Sumupölö
Ja oikeassahan minä taas olin! Niinkuin aina. Nehän olivat olleet METÄSSÄ! Kertakaikkiaan… ilman MINUA!? Julkeata! No, minä sitten näytin, että minkätakia minut pitää ottaa aina mettään mukaan. Ja aika hyvin ne sitten muistikin sen. 
Mä löysin niille niitä käkättäjätunturitipejä sieltä yhdestä kohdasta mettää, mikä upotti ihan hassusti. Ei ne niille vaan mitään tehny? Vaikka ei se haittaa, sain niin älyttömästi kehuja, että meinasin pakahtua. 
Rento hetki löysin rantein käkättäjätipien jälkeen
Käkättäjiä etsimässä
Niin ja sitten yhtenä päivänä yhdestä autosta hyppäsi mun päälle kaksi koiraa!!! 
Nehän oli Partikki ja sen iskä, Aaroni! Se Partikki kertoi että oli voittanu jonku taapin? Joku laukkakilpailu se kai oli? Niitten kanssa sitten mentiin näyttämään kaksilahkeisille, että mistä niitä tipilintuja löytyy. Tosin me mentiin aina vuoronperään, että ne ihmiset ehtii seurata, kun mehän ollaan niin sairaan nopeita. Tai minähän olen se sairaimman nopein. Oli älyttömän kivaa juosta siellä. Vähän vaan ihmettelin, kun se Partikkin ja Aaroninin isäntä välillä vihelteli ja huuteli mulle? Emmä oikein tajunnut, mutta kävin sitten kattomassa välillä, että mitä? Oma Isäntä oli kuitenkin ihan okei, joten jatkoin hommiani.
Lähtötunnelmissa ja -käryissä
Sittenhän oli taas sellainen päivä välissä, että minut huijattiin jäämään pois reissusta. Voi hyvää päivää että ne on kieroja!!! Onneksi Emännän vanhemmat oli tulleet jo kotiin, niin ne leikki minun kanssa sukanpiilotusta melkein koko päivän. Se helpotti vähän…
tipijäbä
Siellä mettässä on kyllä aivan ihanaa. Välillä me sitten jäätiin johonkin paikkaan pidemmäksi aikaa ihmettelemään. Isäntä ja se Emännän veli rakenteli aina jonkun lämmittävän ritisevän jutun ja sitten ne piteli makkaroita sen päällä. (Niin, voitteko kuvitella!!! emmätajuu….) Ja sitten ne söi ne. Ja mäkin sain aina vähän… Mulle laitettiin aina sitten sellainen jarrutakki päälle siksi aikaa kun istuttiin siinä sen ritisevän jutun ympärillä. Mutta vaikka sekin oli sellaista vähän tylsempää touhua, niin silti se oli jotenkin ihanaa. Sekin. Koko lauma yhes koos yhes paikas, tipejä ettimässä! VAIKKA siellä oli jotain ihme minitipejä, jotka surisi korvassa ja sitten ne yritti kiivetä päähän? Raivostuttavia!!! Se Aaroni osasi kertoa, että ne on hirvikärpäsiä. Se varmaan kyllä juksasi. Eihän ne näyttäny yhtään hirviltä? Eikai ne surise? Kai…?
Team Pölö
Ja nyt me sitten ollaan taas jossain kummassa mökissä, ja ulkona on satanut ihan tolkuttoman pitkään. Ulkona kyllä vähän haisee tutulle, mutta en oikein osaa sanoa että miksi? Oli tällä paikalla joku hassu nimikin? Loma-jotain? Oisko ollut kersa? Joo! Loma-Kersa!!! Mitähän huomenna tapahtuu…???
