foto ois kiva...

Sitten vielä tuohon aikaan tarjottiin jotenkin jotain ihan käsittämättömän järkyttävää ruokaa!? Enhän mä nyt voi mitään lihottavaa syödä, kun linjat menee ja sitten ne nartut ei enää ole niin kiinnostuneita. Miten voi olla niin vaikeaa tajuta??? Ihan vähäksi aikaa vaan jos olisin päässyt sinne niiden kivojen ja nii-iin IHANAN tuoksuisten narttujen seuraan, niin olisi ollut varmasti paljon helpompi olo kaikilla. Mutta kun ei.

Hoppp

Sen sijaan sitten ne vei minut sinne kauhukammioon, missä yksi kaksilahkeinen työnsi…gulp…tuntuu vieläkin pahalta sanoa tätä, mutta siis työnsi kätensä mun hännän alle!???!!! JÄRKYTTÄVÄÄ! Ja sitten ne yritti antaa jotain makupaloja, ihan kuin se jotenkin lohduttaisi? Oikeasti!? Se oli niin järkyttävää, että sen jälkeen meni aika monta päivää ennenkuin taas pääsin jyvälle niistä nartuistakaan. Kuvitelkaapa sitä!

Allu <3 lumi

(Niin, jos olet kiva narttu ja luet tätä, niin ota yhteyttä!!! Foto ois kiva, tai haju).

Jossain vaiheessa ne hajut sitten vaan hävisi, en mä oikein tiedä mitä tapahtui? Mutta ei se haittaa, koska sitten tilalle tuli taas ne kaikki muut kivat jutut. Mihinköhän ne kaikki hävisikään siksi aikaa? No, hyvä tuuri kävi että ne narttuhajut tuli siihen tilalle, koska mitä mä nyt olisin siinä sen aikaa muuten tehnyt??  Ja nyt me ollaan täällä Kotona! Arvatkaapa vielä mitä!? Täällä on ihan sikapossumahtavan paljon LUNTA! Eikä siinä vielä se paras juttu. Se massiivinen uima-allasjuomakuppikompleksini on taas sellainen, että sen päällä pääsee juoksemaan, ihan niinkuin viimekin lumiaikana!!! Eikä edes tassut kastu!  Siis aivan MAHTAVAA! Olen päässyt joka päivä kaasuttamaan TÄYSILLÄ, eikä haittaa oikeastaan yhtään ettei täällä ole niitä narttuja näkyvillä. Paitsi naapurin Pipana, josta en ole kyllä ihan varma onko se narttu. Ainakaan mä en uskalla sille mitään senssi-ilmoituksia jättää… mutta muuten se on kyllä tosi kiva.

katsekontakti on kaiken a ja o

Emäntä on ulkoiluttanut ahkerasti sitä räpsylaatikkoaan ja yksi päivä tässä piti juosta melkein tuonne vastarannalle asti, koska siellä oli joku parempi valo, olo tai talo? En ole ihan varma mikä niistä, mutta eipä tuo minua haittaa, kunhan vaan saan JUOSTA!

vauhti korjaa virheet

Tosin on täällä jotain tosi epäilyttävääkin. Takapihalle on sellainen punainen loistava juttu, joka vaan on ja möllöttää siellä. Ja loistaa suoraan silmämunaan!? T O D E L L A epäilyttävää!  Isäntä kävi sitä ronkkimassa, mutta ei se sammunut vaikka isäntä kuinka sitä komensi (minä olisin jo varmasti sammuttanut kaikki loistavat jutut ittestäni, ihan varppina). No, annoin sille otteen pahimmasta vahtihaukustani, joten tuskinpa se sieltä uskaltaa lähemmäksi ainakaan tulla.

HaHHHAAAAAAAAAAAAAAAAAAA! (Myyräjahtia)

Auringonlaskun aikaan

Kultamalja maastot

Tässähän tapahtuu niin paljon ettei tassut pysy perässä! Korvat hulmuten mennään paikasta toiseen ja välillä on siskot ja veljet siellä ja sitten taas välillä ei.  Ensinnäkin me käytiin taas siellä valtavan ison leikki/lenkkikentän äärellä. Nyt siellä oli sitten ihan erinäköisiäkin koiria mukana ja niitä oli paljon! Ihan mahtavat pöhinät oli joka suunnassa!!!! Ja taas sama homma. Odota siellä ja odota täällä, me käydään ensin, älä tule, istu makaa, heitä voltti ja ole paikoilla, ei saa haistella… KERTAKAIKKIAAN! Jostain maljasta ne puhui, mutta en mä mitään maljaa missään nähnyt? Tai onkohan se jotain tarttuvaa, ettei sen takia saanut haistella?

Allu ja Musta Narttu ;-D

Lopulta sitten Isäntä tajusi ja otti minut mukaan. Pääsin sitten haistelemaan vähän yhtä mustaa narttua, joka oli aika söpö… Ja se tais tykätä mustakin, ainakin se tykkäsi leikkiä minun kanssa siellä. Kauhean vähän aikaa vaan saatiin leikkiä, kun sitten piti taas mennä takaisin sinne laatikkoon istumaan… hohhoijaa. Seuraavalla kerralla sitten oli vielä poika jonka kanssa pääsin juoksemaan ja se ei ollut yhtään niin kiva kuin se tytsä… höh. TOSIN, sitten mä taas muistin, että täällähän saattoi olla JOTAIN? Mutta en mä sitten enää jaksanunna… jotenkin oli ihan vetämätön olo? Ehkä ei olisi kannattanut valvoa sitä edellistä yötä…? Mutta eihän sille nyt mitään voinut, kun piti Lukan kanssa vaihtaa kuulumisia ja Auraakin kytätä. Ymmärrättehän?

Kultamaljavoittaja 2010 (ja Allun toinen juoksukaveri)

Seuraavana päivänä me sitten päästiin Lukan ja Auran kanssa vähän pienemmälle leikkipaikalle. Pelloksi ne taisi sitä kutsua? Leikkipelto? No, joka tapauksessa. Sitten sinne tuli vielä Woitto,  Ressu, Jeppe ja Aapelikin! Mahtavaa!!! Minä pääsin vielä ihan ensimmäiseksi Woiton kanssa juoksemaan ja nyt mä sitten muistinkin, että niin, jotain täältä pellolta piti ettiä, joten mä yritin sitten vähän seurata mitä Woitto tekee ja sitten tehdä samaa, mutta omalla suunnalla. Ja ette ikinä arvaa mitä!??? Sieltähän löytyi TEERItipi!!!! Aivan MAHTAVAT käryt siitä lähti! Ja sitten vielä sen jälkeen löytyi myöhemmin toiset lintutipit, mutta ne ei kyllä ollut teeritipejä…? Ne oli jotain vähän peltokummajaistipejä varmaan? Mutta ihania nekin oli sitten kuitenkin…

Aura, Luka ja Allu kaksilahkeisineen

Sitten me taas istuttiin siinä laatikossa ikuisuus… tai en mä oikein tiedä, kun mä nukuin kuitenkin ja oli pimmeetä… No kuitenkin me oltiin seuraavaksi sitten taas siellä Kajjaanissa! Mutta kun mentiin sisälle, niin ne Emännän vanhemmat ei olleetkaan paikalla? Ehkä ne oli niin hyvissä piiloissa, mutta en mä kyllä jaksanut niitä kovin etsiäkään… Ja onneksi sain seuraavankin päivän nukkua, mä olin niin väsynyt taas… TOSIN, kun Emäntä ja Isäntä tulivat sitten kotiin, ne kyllä tuoksui joltain tosi mielenkiintoiselta, että pidin seuraavalla kerralla hyvin huolen, että ottivat minut mukaan…

Sumupölö

Ja oikeassahan minä taas olin! Niinkuin aina. Nehän olivat olleet METÄSSÄ! Kertakaikkiaan… ilman MINUA!? Julkeata! No, minä sitten näytin, että minkätakia minut pitää ottaa aina mettään mukaan. Ja aika hyvin ne sitten muistikin sen. Mä löysin niille niitä käkättäjätunturitipejä sieltä yhdestä kohdasta mettää, mikä upotti ihan hassusti. Ei ne niille vaan mitään tehny? Vaikka ei se haittaa, sain niin älyttömästi kehuja, että meinasin pakahtua.

Rento hetki löysin rantein käkättäjätipien jälkeen

Käkättäjiä etsimässä

Niin ja sitten yhtenä päivänä yhdestä autosta hyppäsi mun päälle kaksi koiraa!!! Nehän oli Partikki ja sen iskä, Aaroni! Se Partikki kertoi että oli voittanu jonku taapin? Joku laukkakilpailu se kai oli? Niitten kanssa sitten mentiin näyttämään kaksilahkeisille, että mistä niitä tipilintuja löytyy. Tosin me mentiin aina vuoronperään, että ne ihmiset ehtii seurata, kun mehän ollaan niin sairaan nopeita. Tai minähän olen se sairaimman nopein. Oli älyttömän kivaa juosta siellä. Vähän vaan ihmettelin, kun se Partikkin ja Aaroninin isäntä välillä vihelteli ja huuteli mulle? Emmä oikein tajunnut, mutta kävin sitten kattomassa välillä, että mitä?  Oma Isäntä oli kuitenkin ihan okei, joten jatkoin hommiani. 

Lähtötunnelmissa ja -käryissä

Sittenhän oli taas sellainen päivä välissä, että minut huijattiin jäämään pois reissusta. Voi hyvää päivää että ne on kieroja!!! Onneksi Emännän vanhemmat oli tulleet jo kotiin, niin ne leikki minun kanssa sukanpiilotusta melkein koko päivän. Se helpotti vähän…

tipijäbä

Siellä mettässä on kyllä aivan ihanaa. Välillä me sitten jäätiin johonkin paikkaan pidemmäksi aikaa ihmettelemään. Isäntä ja se Emännän veli rakenteli aina jonkun lämmittävän ritisevän jutun ja sitten ne piteli makkaroita sen päällä. (Niin, voitteko kuvitella!!! emmätajuu….) Ja sitten ne söi ne. Ja mäkin sain aina vähän… Mulle laitettiin aina sitten sellainen jarrutakki päälle siksi aikaa kun istuttiin siinä sen ritisevän jutun ympärillä. Mutta vaikka sekin oli sellaista vähän tylsempää touhua, niin silti se oli jotenkin ihanaa. Sekin. Koko lauma yhes koos yhes paikas, tipejä ettimässä! VAIKKA siellä oli jotain ihme minitipejä, jotka surisi korvassa ja sitten ne yritti kiivetä päähän? Raivostuttavia!!! Se Aaroni osasi kertoa, että ne on hirvikärpäsiä. Se varmaan kyllä juksasi. Eihän ne näyttäny yhtään hirviltä? Eikai ne surise? Kai…?

Team Pölö

Ja nyt me sitten ollaan taas jossain kummassa mökissä, ja ulkona on satanut ihan tolkuttoman pitkään. Ulkona kyllä vähän haisee tutulle, mutta en oikein osaa sanoa että miksi? Oli tällä paikalla joku hassu nimikin? Loma-jotain? Oisko ollut kersa? Joo! Loma-Kersa!!! Mitähän huomenna tapahtuu…???

Veljen asettelua

Ensimmäisenä yönä kävin monta kertaa katsomassa, joko Emäntä tai Isäntä olisi jo hereillä, että vois mennä vähän haistelemaan hajuja, mutta ei. Siinä ne rökötti koko yön ja veti hirsiä… Mistä niille riittääkin sitä unta aina koko yöksi!? Ehkä ne on niin vanhoja? No, aamulla sitten pääsin Isännän kanssa vähän lenkille, mutta ei sitä saanut silloinkaan kenenkään kans leikkiä. Hyvä jos sai haistella… Ihan kummallista! Ruoan jälkeen minut jätettiin sitten vielä yksin sinne mökkiin. Siis hei PLIIS!!!

...mihin täällä voi pissiä...

No, onneksi sen jälkeen sitten lähdettiinkin ja kun pääsin laatikosta ulos, oltiinkin sellaisen aivan mielettömän ison juoksukentän laidalla! Siis VALTAVAN! Me oltiin tultu ryhmälenkille! Jiihaa!!!! Mä pääsin sitten vihdoin lenkille Reetu-sedän kanssa. Oli ihan älyttömän kivaa juosta peräkkäin. Välillä Reetu tuli miun perässä ja välillä minä sitten menin Reetun perässä. Emäntä huuteli jotain sinne väliin, varmaan kannusti, en ehtinyt niin kiinnittää siihen huomiota… Välillä kävin sitten tekemässä ihan omiakin lenkuroita ja venkuroita. Reetu-setä kävi kyllä välillä tosi kaukanakin, ehkä se ei huomannut mihin mä menin…?

Mutta sitten mun piti taas kävellä nätisti kun muut pääsi leikkimään. IHan naurettavaa!!! Ja eihän sille sitten voinut mitään, kun rupesi vaan ihan älyttömästi laulattamaan kun muut juoksi! Ja kun se laulaminen ei riittänyt, niin pistin oikein stepaten! Lopulta ne sitten tajusi ja pääsin taas juoksemaan, mutta ne unohti päästää kaverin mukaan!? Mitä siinä nyt sitten yksin juosta? Häh? En minä vaan tajua noita kaksilahkeisia, niillä ei ole niinku yhtään sitä lookikkaa. Juoksentelin sitten vähän sinne ja tänne…

steppiesitys

Seuraavana päivänä oli taas sama juttu, mutta nyt pääsin leikkimään yhden tytsän kans. Se oli aika simpsakka… Mutta se halusi välillä juoksennella yksikseen, joten annoin sitten sílle vähän aikaa käydä, vaikka pidin kyllä huolen, että tiesin koko ajan missä päin se menee. Isännästäkin piti pitää huolta, se kun oli menossa koko ajan ihan väärään suuntaan!??

Pölö ennen ojasurffailuja

Seuraavan kerran kun pääsin taas juoksemaan, niin sain taas uuden kaverin. Jotenkin ihan älyttömän tutun oloinen oli, vaikka en kyllä varppina ollut aiemmin tavannut. Ehkä? Kai? Kunnes sitten tajusin, että sehän on oma Enska-täti!!! Juostiin ensin Tädin kanssa vähän sinne tänne, eikä Täti edes pistänyt pahakseen, kun kävin katsomassa mitä se tekee. Kunnes minulla kolahti jossain, että HEI, täällähän voi olla JOTAIN jännää!!! Ja sitten sitä vauhtia vaan jostain tuli ja ymmärsin miksi se yksi tytsäkin halusi välillä yksin mennä. Sehän halusi löytää ne jutut ennen minua!?? KERTAKAIKKIAAN!!!! HUIJAUSTA!!!! Kyllä minä vielä näytän niille typyköille…

Pitkulainen juomakuppi

Mä joka päivä töitä teen… Tiedättekö mitä, mä olen ehkä tajunnut miksi tulee niin hillitön hinku aina mettässä juosta sinne ja tänne ja haistella niitä aivan kertakaikkisen mahtavia hajuja!! Käytin sitä varten Emäntää ja Isäntää koulutuksessakin siellä koti-kotimaisemissa, että nekin tajuaisivat. Ja ehkä ne tais jotain jo tajutakin. Olen jo melkeinpä vähän ylppis niistä. DD

Hakua

Niin, siis istuttiin Emännän kanssa taas laatikossa toooooooosi pitkään ja hop, sitten oltiinkin pentumaisemissa! Ja arvatkaa kuka siellä oli myös!??? AAPELIVELI!! Emäntä ja Kasvattitäti olivat välillä tosi niuhoja ja komensivat meitä olemaan rauhallisesti. Siis haloo? Kuka nyt voi veljen kanssa olla rauhallisesti kun voi vetää mutkat suoriksi ja puikata välillä mahan alta ja nostaa veli ilmaan!??? Ei niinkuin mitään järjen hiventäkään sellaisessa komentelussa… Tosin, enhän mä sitä voinut Emännälle sanoa, joten olin välillä mieliksi.. Vaikka välillä kyllä luikahdettiin sitten Aapelin kanssa vähän niinku piiloon jatkamaan juttuja… Velikin on muuten saanut uuden nimen. Minä kun olen Pölö, niin veli on Älämölö. Yhdessä me ollaan PölöÄläMölö tai MölöÄläPölö tai ÄläMölöPölö. ihhihihihihihi…

Veli ja Äippä

Oli siellä siis tietty myös Äippä, Jeppe-hoitotätisetä, Woitto-eno, Ressu ja Reetukin. Mummoo en ennättänyt näkemään, kun se oli jo lähtenyt sinne ikuisille riekkomaille. Tuotiin Mummolle pallokin, mutta se nyt ei ennättänyt mukaan, eikä Emäntä kyllä jaksa (saati osu) sinne asti heittääkään, missä ikinä Mummo onkaan. Kaukana se on, koska Mummo oli niin tuhottoman riski tapaus, että sellaista toista saa kyllä hakemalla hakea!

Potterityttö

Me käytiin parina päivänä pitemmät lenkit ja minäkin sain sitten sellaisen paidan päälle. Oltiin samiksia veljen kanssa. Ja äipän. Ja itse asiassa kaikkien muiden. Paitsi, että mukaan tuli sitten pari sellaista hassua lyhytkarvaista tyttöä ja yksi poika. Pottereiksi niitä taidettiin kutsua? Niin, niillä ei ollut sellaisia paitoja päällä, ehkä ne ei vielä osaa käyttää niitä? Tai jotain. Mutta asiaan, me päästiin sitten aina kaksi kerrallaan lenkille omaan tahtiin. Olisin halunnut ensin leikkiä sen tyttöpotterin kanssa, mutta se ei jotenkin oikein lämmennyt ajatukselle, vaan meni ihan omia menojaan. Pöh. No, minä näytin, että ihan sama, ei muakaan kiinnosta. Ja sitten jossain vaiheessa napsahti ja tajusin, että hei oikeesti, tämä ON paljon mielenkiintoisempaa, koska hajuja oli ihan pöljänä!!! En vaan ymmärrä minkä ihmeen takia en saanut koko ajan mennä. Kyllä mä oisin jaksanut! Ehkä Emäntä ja Isäntä ei jaksaneet, vaan niitä piti vetää välillä eteenpäin… en tajua.

HIPPA!

Sitten seuraavaksi me tultiinkin taas Kajjaaniin, jossa Emäntä aina puhhuu jotenkin hassusti. Siellä mä pääsin sitten paita päällä lenkille mettään ihan yksikseni. Juhlaa!!! Niin ja me käytiin moikkaamassa Kieppi-tätiä. Se oli taas yhtä hassu kuin viimeksikin. Ja se tykkäsi ihan kamalasti siitä kun minä juoksin sen ympäri ympyrää!!!

"voe s*****n s******n s*******n v***u kuka h***o tuon pennun tänne taas toi???"

Mitäs sitte tehtäisiin??

Mutta parasta oli kuitennii se kun laitettiin paita päälle ja lähdettiin laatikolla mettään! Ihan mahtavan parasta! Ja tiedättekö mitä, Emäntä ja Isäntäkin tuntuu tykkäävän. Mä olen KINGI!

"Hakuun"

Vauhdin hurmaa

Vesikäpy

Nyt voi kyllä sanoa että nyt on ollut kyllä kaikki kennelkirjat sekaisin. Ulos kun meni, niin siellä oli kuumempi kuin sisällä!?? Miten  voi olla mahdollista? Tämä on joku tosi huono appikkurillipila tai jotain!? VUFHUH sanon minä! Onneksi me tultiin nyt sitten Emännän kanssa tänne Kivitaskuun ja arvatkaa mitä!? Isäntäkin tuli tänne!!! Se oli kai ollut jossain piilossa koko tämän ajan. Aika sikahyvä piilo kyllä, kun minäkään en löytänyt ennen Emäntää!!! Täytyy jatkossa olla tarkempana…

onks tukka hyvin ja näkyyks pallo

Täällä sentään on ollut normaalia, sisällä lämmin ulkona vähemmän lämmin. Tosin on ulkonakin paikkoja joissa on liian lämmin. En ole vielä oikein selvittänyt miksi se on niin, mutta epäilen, että syynä on joku sen pallojengin jäsenistä. Se käy todennäköisesti lämmittämässä osan paikoista, joihin minä haluaisin mennä. Ihan vaan pirruuttaan… Vielä minä sen totistan…

Suo, kuokka ja Pölö

Käytiin tänään pitkästä aikaa suolla! Siellä oli aivan ihanaa!!! Kävin järvessäkin ja sen pohja oli jotenkin hassu. Kun siihen astui, niin sinne upposi ja varpujen välistä tuli sitten kuplia. RIEHAKASTA! Muutenkin siellä oli ihan sikapossuna kaikkia hajuja, joita piti vetää sieraimiin niin paljn että välillä ihan aivastutti. Sitten siellä lenteli sellaisia surisevia keppejä, joita yritin kovasti ottaa kiinni. Ne on vaan jotenkin niin nopeita, vaikka välillä ne on tosi hitaita? Ota niistä selvää… omituisia otuksia!

korrrrvat!

Ja sitten se kaikista hepulein asia. Isäntä kävi kans lentämässä, mutta se otti sellaisen ison jutun, laittoi sinne kolme isoa keppiä ja sitten jonkun ihmehilavitkuttimen vielä! Eihän minun pieni pää kestänyt katsoa sitä yhteensoittoon, vaan piti välillä käydä juoksemassa isoa kahdeksikkoa, että taas vähän järki tasaantui. Ihan järkyttävän jännää!!! Isäntä on kyllä melkoinen vesipeto!!! Muttei niin kova kuin minä… ;–)

aaaaauttakee

keinuheppa...???

V(ähänkö) S(iisti) P(ölö)

Siis antakaa mun kaikki kestää!!! Mistäköhän minä nyt tällä kertaa aloittaisin. Ensinnäkin ollaan oltu siinä laatikossa tosi paljon viime aikoina. Yksi kerta oli kyllä ihan ihme juttu. Mentiin aamulla sinne ja pääsin ulos sitten siellä tutussa paikassa, jossa on niitä tosi hitaita heppoja. Kävin siellä vähän juoksentelemassa ja jättämässä merkkejä, kun yht’äkkiä siinä olikin sitten Aapeli, Äippä ja Jeppe-hoitosetä!!! Ihan mieletöntä. Mutta sitten piti mennä takaisin sinne laatikkoon.

Ja sitten se paikka mihin me seuraavaksi mentiin… voi hyvänen aika mitkä HAJUT!!! Aivan mielettömän siistiä ja siellä oli vaikka minkänäköistä ja -kokoista kaveria. Osa niistä oli kyllä aika itseään täynnä, eikä ne edes olleet huomaavinaan… en tiedä mikä niillä oli ongelmana?

Me mentiin sitten sellaiselle nurmikkoalueelle, johon ilmestyi yht’äkkiä meikäläisen mökki! Ihan tosta vaan! Ja niinhän siinä kävi, että minun piti mennä sinne, enkä päässyt yhtään leikkimään niiden uusien kaverien kanssa. Huoh. Ja eikä siinä kaikki! Sitten kun pääsin ulos, niin hoitotäti laittoi minulle sen jotenkin niin kamalan tutun remmin ja vei minut pienelle lenkille. Ja voi kertakaikkiaan minkälainen lenkki se oli… Pientä ympyrää ja välillä pysähdyttiin ja sitten vielä yksi ihan tuntematon ihminen kävi kokeilemassa minun arvokasta ja eleganttia!!! Voitteko tajuta!??? Sitten se ihminen vielä otti jonkun kepin ja laittoi sen minun selkääni… Ja sen jälkeen sitten takaisin mökkiin.

Juokse kuule ihan itte, mä jään tähän... prlrllrllrlrlrllllllllll

Paitsi että yhdessä vaiheessa sitten siihen tuli Aava-sisko!!! En ole nähnyt Aavaa tosi pitkään aikaan, mutta yhtä riiviö se oli kuin silloin pentunakin. Ihana sisko! En vaan päässyt Aavankaan kanssa leikkimään…

Hymytyttö.

Kauheasti minua kyllä aina kehuttiin, vaikka en kyllä ymmärrä yhtään että miksi… ehkä mä vaan olen niin hyvä? Niin ja sitten ne taas sitoi jotain ihme himmeitä naruja siihen remmiin. Jostain ihmeen syystä ne kai luuli, että mä olen tyttö, koska se naru oli vaaleanpunainen… varmaan kohta joudun käymään jossain terakoirautilla.  No tällaista oli sitten pidemmän aikaa. Välillä onneksi Isäntä käytti minua vähän pidemmällä ja tutummalla lenkillä, mutta jotenkin muuten oli tosi väsynyttä koko homma…

Jeppe ja Äippäkin kävi muuten sellaisella ympyrälenkillä hoitotädin kanssa. Ja niillekin hurrattiin ja kehuttiin. Me vaan ollaan niin parhaita. Yhdessä vaiheessa olin yksin, tai kaksin, yhden aika hemaisevan nartun kanssa kehässä. Yritin kovasti iskeä juttua ja päästä vähän haistelemmaan, mutta ne ihmiset oli jotenkin ihan kauheita tiukkiksia… Yritä siinä nyt sitten olla jotenkin hurmaava, kun koko ajan nyitään ja pitää mennä ympyrää ja seistä ja olla paikoillaan. Kuka nyt sellaista tylsää paikoillaolijaa haluaisi reffata???

ROP-pimu...

Ja sitten se vielä se viimeinen juoksentelu. Voi hyvää päivää ja kissan tassut sentään! Oltiin melkoisessa jonossa ja minun edessä vielä sitten juoksi sellainen ihmeellisen näköinen koira, jolla oli TOOOOOsi pitkä turkki. Se näytti niin äärimmäisen hauskalta, että minähän olisin heti halunnut juosta sen kiinni ja ottaa vähän kisaa. Ja kun taas se riippakivi veti minua taaksepäin, niin eihän siitä mitään tullut. No, sitten kun yritin leikkiä sen riippakiven kanssa, niin sekään ei ollut kuulema hyvä juttu. VOI ETTÄ voi olla TYLSÄÄ…

...ton mä otan salettiin kiinni kohta....

Vihdoin onneksi sitten mentiin taas takaisin laatikkoon ja HOPLAA, kun pääsin taas ulos niin oltiinkin jo kotona mökillä.   IHANAA!!! Ja pääsin taas lentämäänkin… vihdoin! Siinä on kuitenkin jotain järkeä siinä hommassa, tai no… niin. No on.

Tosin sitten taas piti poseerata sille räpsylaatikolle… ja viereeni vielä aseteltiin jotain ihmeellisiä juttuja. Emäntä ja Isäntä puhui jotain jostian ruusukkaista ja poikiloista. Ei niitä voinut ainakaan syödä, kun yhtä vähän maistelin… Turhakkeita meikäläisen mielestä. Ja sitten ne kutsu minua joksikin Roppiksi. Ja sertistä puhuivat. Se ainakin on ruokaa, eiköstä vaan??? Tosin eipä ole sitäkään näkynynnä…

Sert, Jun-ROP, VSP - Pölö.

Nyt ollaan taas Emännän vanhempien luona, Kajjaanissa ja olen päässyt pari kertaa jututtamaan pupuakin… Vaikka Emäntä on yrittänyt kovasti päästä aina mukaan juttuihin, niin ollaan sovittu, että me nähhään vaan kahestaan. Voi ei taas se puhetapa on tarttununna… auttakee…

Pölö <3

Palkintohai.

P.s. Emäntä haluaa vielä jotain kommentoida, joten annan nyt sen toteuttaa vähän itseään…

Emännän P.S. Kävimme siis Mäntsälän näyttelyssä, jossa Allu kahmi palkintoja: Jun-ROP (juniorien rotunsa paras), VSP (vastakkaisen sukupuolen paras) ja vielä SERT. Ja virallisesti säkäkorkeus on nyt mitattu 62,5 cm.

Koivuniemen herra

Vuf hellettä! Täällä on edelleen tosi kuuma, ja tuo minun instant-viilenninkään ei tunnu enää niin viileältä? Eipä sillä, olen löytänyt siitä ihan uuden toiminnon!!! Sen avulla minä koiruli olen oppinut vihdoin lentämään! Uskokaa tai älkää!!! Meillä on, tai siis minulla on, sellainen keltainen pallo (aivan IIIIHANA), joka kans lentää. Tai leijuu. Levittyy, leivotoi, leivittyy…äh, siis leijuu. Emäntä on nyt oppinut heittämään sitä vähän pidemmälle (eikä ensimmäiseen puun runkoon…) ja kun se sitten leijuu, niin minä poika käyn lentämällä sen hakemassa! Tänään minä sen hokasin ja voi mielettömyys mikä fiilis!!! DDD Ei malta enää juosta kahdeksikkoakaan, kun haluan vaan lentää, lentää, lentääääää…

Kohde näkyvissä...

...levitoiva pallo kiinni!...

...kohde saavutettu ja valmiina kääntymään...

...ja käännytään...

Uitettu koira <3

Emännästäkin se oli niin hienoa, että haki sen räpsylaatikon ja vaihtoi siihen välillä jotain putkiloitakin ja sitten taas lennettiin. Ja minä poikahan lensin!!!Välillä sitten juoksin ja kävin kastelemassa Emännän ihan vaan urheilun vuoksi.. Tuossa lentämisessä muuten kastuu tosi paljon..

Maihinnousu

Mutta sitten siihen tuli kilpailijoita. Ne varmasti kyttäsi sitä minun leipovaa palloa!!! Olen aivan varma siitä. Niitä oli kolome ja kaikki oli jotenkin kauhean viekkaan näköisiä… Mutta minä olin paljon nopeampi ja kävin hakemassa nopeasti pallon pois, ennenkuin ne kutjakkeet ehtivät väliin. Kaikenlaisia lentäjiä sitä täällä onkin…

Pallovarkaat

Varsinkin yhdellä oli sellainen ilme, että se varmasti suunnitteli hakevansa sen minun hienon pallon yön aikana tai jotain… Katsokaa nyt vaikka tuota ilmettä!!!Ihan taatusti ei ole puhtaat jauhot sulissa…

pallonjengin aivot

Joten minäpä poika otin pallon ja vein sen piiloon… Nyt en ole ihan varma itsekään  mihin sen laitoin, mutta eipähän ainakaan jää pallojengille! Ja siinä matkalla sitten sain kuonooni aika jännän hajun! Sehän oli se kanarastas, tai sellainen minikokoinen! Aivan käsittämättömän mahtava päivä! Minä opin lentämään ja minikanarastas ei lentänyt kuin ihan vähän matkaa kerrallaan…

minikanarastas

Vesipeto

Tosin, yksi vaara tuossa jutussa aina on. Välillä nimittäin tassut lähtee tekemään jotain ihan omia juttujaan!!! Eikä ne edes ota pohjaan kiinni! Eihän siinä mitään muuta voi pieni koira tehdä, kuin juosta kahdeksikkoa sen jälkeen, että helpottaa…

Kankaalle kyytiä

Näin Napsuakin tänä aamuna lenkillä, mutta se ei taida olla oikein aamukoira… Ehkä se ei ollut vielä saanut ruokaa tai sitten oli vaan noussut väärällä tassulla. En tiedä mikä ahisti, mutta ainakin pahalla päällä se oli.  Enkä jäänyt sitten enempää haastelemmaankaan, kun oli niin hyvä aamu ittellä. ….oho, katopa kun minä puhun jotenki hassusti?? Ehkä se johtuu siitä, kun oltiin vähän aekaa sitte Emännän äipän ja iskän luona. Ne puhu jotenki tälleesti siellä. Onkohan se tarttuvvaa…??? APUA, NÄKÖJÄÄN!!!!!

Napsu

Niin, no, siellä omituispuhepaikassa kuitenkin oli aivan mahtavat juoksumaastot. Siis voi k e r t a k a i k k i a a n!!! Juoksin kuin tuulispää pitkin mehtiä ja yhtenäkin kertana sitte tuli vastaan joku ihan outo lintu. Sillä oli tuhottoman pitkät jalat ja nokka ja kaula ja siivet ja ja ja. Se oli TOSI outo ja piti yhtä outoa ääntäkin. Ei sillä, kiva se sitten toisaalta lopulta oli, kun se juoksi pitkin mettää ja minä sain juosta perässä. Me leikittiin aika pitkään niin, kunnes se sitten kai pelästy Emännän huutamista (sekin kyllä on yksi ilonpilaaja…) ja lähti lentoon. Enkä minä ole vieläkään oppinut lentämään… täytyy harjoitella vielä.

Nälkäkurki

Miesjoki

Sielläkin mettässä oli sellainen iiiiihana vesilammikkojokihässäkkä, jossa sai käydä välillä lepuuttamassa tassuja. Siellä tassut muuten ei lähteneet vielä tekemään niitä omia juttujaan, ehkä se on joku täällä Kivitaskun vedessä??? Hmmm?

Mutta nyt minun pittää mennä päeväunille, että jaksan sitte taas juosta pitkin mehtiä kun nuo kaksjalkaset saa ittesä johonkin kuosiin.

Ylämäkialamäkiylämäkialamäki

En vaan ymmärrä taas sitä kauheata tiukkistelua, kun me ei päästy sisarusten kanssa oikein kunnolla kisaamaan. Aina vaan remmissä. MÄLSÄÄ! Ja eikä siinä kaikki, sitten me tänään mentiin sellaiseen paikkaan jossa oli tuhottomasti niitä muita koiria (ja niidenkään kanssa ei saanut riehua, KÄSITTÄMÄTÖNTÄ!), niin sitten mentiin remmissä sellaista säälittävän pientä rinkulaa!? Siis voi hyvää päivää että tämä elämä on mennyt omituiseksi! Välillä mentiin peräkkäin ja sitten välillä yksin. Ja kun ei menty rinkulaa, niin sitten mentiin edestakaisin tai piti seisoa, tai niin minä ainakin luulen? Ihan sama, en seisonut, kun kaikki katsoi….

Jeppe-setä (ERI)

Ja sitten siihen mun hihnaan kiinnitettiin pari sellaista hassua narua. Mitäköhän nekin oli? Varmaan ne laittaa ne jollakin tavalla kiinni minun tassuun, kun siihen on nyt tehty vaikka minkälaisia virityksiä viime aikoina… huokaus.

Rinkulaa

No, mutta niiden narunen jälkeen sitten vähän helpotti, ei tarvinnut enää mennä rinkulaa! Ja sai vähän haastatella taas veljiäkin. Siellä oli siis Aatu, Aapeli, Aku, Luka ja Aaron! Ja sitten siskoista Aura! Niilläkin oli kaikilla sellaiset narut hihnoissa. Ehkä ne oli jotkut vapautusnarut, joilla pääsi pois sieltä rinkulasta?? Ei voi ymmärtää…

No, mutta sitten pääsin nukkumaan pörinälaatikkoon ja kun heräsin, oltiinkin Kivitaskussa. IHANA rauha! Otin oikein tooooosi pitkät unet ja sitten käytiin vielä suolla tarkistamassa tipitilanne. Ja olihan niitä…

Tassukirjan päivitystä

Niin, pitikö minun jotain muuta kirjoittaa? NIIN! Ette ikinä arvaa keitä mä näin jokin aika sitten!? Veljeä, äippää, mummoa, enoa, hoitosetiä ja sitä kaksijalkaista hoitotätiä! Mentiin sillä pörisevällä laatikolla, (jota ilmeisesti kutsutaan annaksi…?) ihan uusiin maisemiin ja siellähän ne kaikki oli! Aapelin kanssa pölöiltiin isolla vaihteella koko päivä tai ainakin osa päivästä. Me käytiin jopa uimassakin! Tosin se oli vähän jännää, melkein tuli paniikki, tai siis Aapelille melkein tuli, mulle ei ikinä tule mitään paniikkia, olen iso ja kova jätkä!!!! Muistaakaakin se. Niin! Mutta siis sieltä märästä valtavasta juomakupista ei oikein meinannunna päästä ylös.

Mr Märkä T-urkki 2010

No, ei siinä mitään, mutta sittenpä olikin vähän tassu kipeä illalla, mutta luulen että se johtuu siitä, että jostain syystä ne kaksilahkeiset ei enää päästäneet meitä Aapelin kanssa riehumaan. Sillä tassulla oli riehuvaje! Mutta eihän ne sitä tajunneet… Laittoivat vaan sukan siihen tassuun! KERTAKAIKKIAAN!

Sitten käytiinkin katsomassa jotain uutta tätiä ihan uudessa paikassa ja se nyt oli ihan kummallinen paikka. Ensinnäkin siellä piti nousta sellaiselle pöydälle, joka liikkui! Järkyttävää! Eikä siinä kaikki, sitten mentiin pimeään huoneeseen, onneksi Emäntä tuli mukaan, ja siellä piti sitten nousta taas yhtä pöytää vasten ja olla liikkumatta. Jotain aivan hämärää sakkia siellä oli koko talo täynnä… Onneksi päästiin nopeasti pois. Kävin varmuuden vuoksi jättämässä varoitusmerkit vielä ovenpieleen…

Niin ja eihän se riittänyt, että sitten oli tassussa kaikenlaisia virityksiä, vaan sitten tuli ne antiloopit taas mukaan… onneksi Emäntä kuitenkin yritti ne piilottaa maksamakkaraan, joten kyllähän ne nyt oikeastaan meni aikalailla huomaamatta. ;-D Välillä kyllä ihan periaatteessa sylkäisin ne ulos, ihan vaan että sain lisää maksamakkaraa… Eikä ne ees tajunnu mun juonta!

Rukkkkka

Mutta arvatkaa mikä se kaikista naurettavin juttu oli!? Emäntä kävi ostamassa minulle sellaisen kumisukan. Siis voi pyhä kuonolaisuus sentään! Ulos ei päässyt ennenkuin laittoi sen kumilärpäkkeen tassuun. Onneksi oltiin sentään Kivitaskussa, niin Emma ei nähnyt… HUH! Ja mikä parasta, nyt minun ei ole enää tarvinnut pitää sitä juttua tassussa enää vähään aikaan.  Tarkoitukseni onkin etsiä se kumilärpäkkä ja pureskella se atomeiksi tässä joku päivä… loppuu se tassuun laittaminen…

Asennoissa on vara valita

Kivitaskussa ollaankin oltu tosi paljon. Siellä on ihan mielettömästi uusia hajuja ja sellaisia tosi minikokoisia lintuja. Ne on varmaan lätränneet siinä vedessä liian kauan, niin ovat kutistuneet?  Sitten siellä lentelee myös sellaisia tosi miniminiminijuttuja, jotka jostain syystä haluaa aina laskeutua minun kuonolle.  Ne on NIIIIIIIIN ärsyttäviä! Sitäpaitsi niistä lähtee tosi ärsyttävä äänikin! Mutta sitten mä näin yhden tosi mielenkiintoisen otuksen yksi aamu. Tultiin mutkan takaa Emännän kanssa ja siinä se seisoi. Saman värinen turkki sillä oli kuin minulla, mutta hännä päässä oli hassu valkoinen juttu ja sitten sillä oli erinäköiset korvat. Jotenkin lyhyet? Selvästikin se innostui meidät nähdessään, kuten Emäntäkin. Se huusi kai, IHANAAA tai jotain, en itse asiassa kuunnellut niin kovin tarkkaan, koska lähdin leikkimään sen uuden kaverin kassa. Taisi Emäntä vielä huutaa että pitäkää hauskaa…

Kaikki on vähän vinksallaan tai ainakin heikunkeikun.

Kävin sen kanssa vähän juoksemassa, mutta sille tuli kai kiire kotiin tai jotain, kun en sitten enää löytänytkään. Höh. No, palasin sitten Emännän luo ja jatkettiin lenkkiä. Emäntä katsoi kyllä vähän oudosti minua, ehkä sekin olisi halunnut tulla mukaan? No, ois juossu vaan!!! HÖH!

Menoks!

<3